Viimeisen kuuden viikon aikana olen nauranut ihan liikaa ja paiskonut töitä kovemmin kuin koskaan aiemmin. Olen tehnyt aamutallin puoli neljältä aamuyöstä ja nukkunut sen jälkeen satulahuoneen lattialla. Olen saanut osallistua maailman hauskimpiin illanviettoihin työporukan kesken ja joutunut tekemisiin poliisien kanssa. Olen käynyt ratsastusvaatteet päällä ravintolassa ja vetänyt jäätelö-överit Enzossa. Olen oppinut valtavasti lisää hevosista ja ratsastuksesta. Ennen kaikkea olen viettänyt elämäni parhaan kesän!
Kahdeksan viikkoa sitten istuin Turun lentökentällä odottamassa koneen lähtöä Riikaan, jossa vaihdoin Düsseldorffin lennolle. Silloin olin täysin tietämätön siitä, mikä minua tulevina viikkoina odottaisi. Etukäteen tiesin vain pomojeni ja tulevan kotikaupunkini nimet. Lähdin matkaan kuitenkin avoimin mielin ja viimeiset päivät ennen lähtöä olin todella innoissani.Lennot sujuivat hyvin ja myös junamatka onnistui suhteellisen mutkattomasti. Seuraavaksi istuinkin jo pomojeni auton kyydissä ja matka kävi lähikaupan kautta kämpälleni. Kotini oli ison maatalon piharakennuksessa oleva yksiö, eli sain asua kesän ihan rauhassa. Tämä oli myös elämäni ensimmäinen kerta, kun asuin poissa kotoa. Tämä postaus on sekalainen kokoelma tapahtumia ja omia fiiliksiä, sillä kovin tarkkaan en voi asioista tietenkään kertoa.
Heipat Assille//Turun lentokentällä, viimeistä kertaa Suomessa pitkään aikaan!
Matkustin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille ja selvisin hengissä jokaisella kolmella lentokentällä! Düsseldorffin lentokenttä alkoi olla minulle jo ihan riittävän suuri!
Heti ensimmäisinä päivinä selvisi, että Saksa on toimimattoman netin luvattu maa. Nettiyhteys onneksi parani pikku hiljaa, mutta etenkin alkuun se toimi lähinnä työmatkoilla. Iltaisin sain ehkä lähetettyä kotoa pari Whatsapp -viestiä, jos kävi hyvä tuuri. Loppuaikoina onneksi lähes joka puolella kotini ulkopuolella (paitsi tallilla) oli 3G -netti ja kotonakin sain pidettyä yhteyksiä yllä kohtalaisesti. Tämä kuitenkin on todellinen selitys sille, miksi en postauksia julkaissut koko ajalta. Olisin tietysti voinut ottaa koneen vapaapäivänä johonkin kahvilaan mukaan, mutta saksalaiset eivät myöskään harrasta ilmaisia Wifi -pisteitä...
Koko aikana taisin ratsastaa yli kymmenellä eri hevosella, ennätys taisi olla kuusi päivässä.
Sää ei aina ollut kovin aurinkoinen...//Pääsin myös letittämään pari kertaa//Kengitystä//Matkalla töihin viimeisenä aamuna
Työpäivät alkoivat seitsemältä ja kahdestatoista kahteen oli lounastauko, jonka jälkeen hommat jatkuivat kuuteen. Vapaapäivä oli kerran viikossa. Ensimmäisenä työpäivänä tutustuin pariin työkaveriin ja he kertoivat minulle tallin käytännöistä sekä päivien kulusta. Hommat sisälsivät muun muassa hevosten ruokinnan, tarhauksen, kävelykoneeseen laiton, hevosten hoidon ennen ja jälkeen ratsastuksen sekä melko paljon ratsastusta. Pääsin tosiaan ratsastamaan heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien, ja lähes joka päivä tein ainakin yhden hevosen. Parhaimmillaan ratsastin päivän aikana kuusi! Ratsastus oli joko maastoilua tai koulutreeniä. Jos hevosten hoidon lisäksi aikaa jäi, siivoilimme tallia tai tallialuetta. Karsinat siivosi siihen erikseen palkattu työntekijä, mutta sunnuntaisin hän oli vapaalla ja tällöin siivous kuului meille.
Etukäteen minulla ei ollut mitään tietoa siitä, mitä työni tulisi sisältämään tai kuinka pitkiä päivät olisivat. Kuultuani tuttujen kokemuksia (samasta paikasta tai ylipäänsä heppahommista ulkomailla) olin varautunut siihen, että siivoan seuraavat kaksi kuukautta kasinoita ja työ tulisi olemaan erittäin raskasta. Ei työ kevyintäkään mahdollista ollut, mutta kyllä se yllätti rentoudellaan. Raskainta olivat lähes jatkuva kiire sekä työajat - jossain muualla olisin selvinnyt lyhyemmillä työpäivillä ja normaalilla määrällä vapaapäiviä.
Alkuun olin ilman muuta aika kankea, mutta kun rohkeasti tarttui kiinnin työhön, pääsi käytäntöihin sisälle nopeasti. Aika pian oppi tietämään millaisista varusteista ratsastajat pitävät, mitkä hevoset tulevat toimeen ja missä järjestyksessä hommat kannattaa tehdä. Myös sellaisista käytännöistä, joihin ei kotona ole tottunut, tuli rutiini helposti. Esimerkiksi kaikki päivän aikana tulleet varusteet tuli pestä, kun niille ei sen päivän aikana ollut enää käyttöä. Alkuun ajattelin, että tätä en kyllä varmaan jaksa kotona tehdä, mutta niin vain tänään hain automaattisesti sienen kaapista ja pyyhin suitset treenin jälkeen :D
Ensimmäisen kerran pomoni näkivät minun ratsastavan oltuani töissä viikon kun lähdimme rekalla vähän kauemmas maastoon. (Oli muuten ihan mielettömät maisemat: mäen rinnettä ylös hölkkäillessä näki kun puoli kilometriä alempana näkyy pieniä kyliä ja saksalaista maaseutua.) Mitään tunteja he eivät pitäneet, mutta pari kertaa satuin ratsastamaan siten, että he esimerkiksi kävelivät alkukäyntejä samaan aikaan ja sain silloin neuvoja. Tästä oli kyllä hyötyä, etenkin kun en ole vieraita hevosia tottunut ratsastamaan. Itsenäisesti kuitenkin ratsastin todella paljon, ja kun ratsuista suuri osa on startannut kansainvälisellä tasolla, kehittää se minun tasoistani ratsastajaa ihan kunnolla eteenpäin.
Pizzaa työporukan kanssa//Mäkkärissä käymässä muutamaan otteeseen//Ihan oikeassa ravintolassa :D
Keskustassa oli jäätelöbaari Enzo, jossa tuli käytyä ihan kiitettävän monta kertaa...
Itse kotikaupungilleni voisi omistaa vaikka kokonaisen postauksen. Warendorf on pieni, 40 000 asukkaan kaupunki, josta kuitenkin löytyy paljon kauppoja, maailman ihanin hevostarvikeliike, ravintoloita ja se tärkein, eli Mäkkäri. Paikka oli mielestäni maailman kaunein, ja lähtisin sinne koska vain uudelleen. Keskustasta ei tarvinnut pyöräillä viittä minuuttia kauempaa niin oli jo joen vierellä maisemareitillä tai vaihtoehtoisesti maissipeltojen ympäröimänä. Vapaapäivinä vietinkin yleensä useamman tunnin keskustaa ja sen lähialueita kierrellen. Kaupunki on myös onnekseni todellinen hevoskaupunki. Hevosia siellä asuu varmaan enemmän kuin ihmisiä ja merkittyjä maastoreittejä meni joka puolella. Kaupungissa on myös DOKR:n (Saksan ratsastuksen olympiakomitea) alue, joka käsitti maastoja, tallialueen, maneeseja, kenttiä ja mahdollisuudet maastoesteiden treenaamiseen. Kaupungin ihmiset olivat tottuneet hevosiin ja oli ihan okei lähteä töiden jälkeen koko työporukan kanssa syömään vähän parempaan ravintolaan tallivaatteissa.
Lähikaupastani sain maailman söpöimpiä kauppakasseja! :D//Kaupungin keskustassa oli jokaisia olympialaisia kohden laatta, joissa oli listattu ratsastajien sinä vuonna saamat mitalit//Työkelit olivat etenkin heinäkuussa ihan sopivat. Loppukesää kohden valitettavasti viileni.
Työkielinäni toimivat suomi ja englanti. Olin tekemisissä myös ruotsia ja saksaa puhuvien kanssa, mutta heidän kanssaan puhuin suosiolla englantia. Itselläni on hyvin vanhva englannin kielitaito, mutta heikommallakin olisi pärjännyt. Eli jos juuri sinun tekisi mieli lähteä, mutta huolehdit kielitaitosi puolesta, älä panikoi: kyllä kohteessa oppii kun vierasta kieltä joutuu käyttämään koko ajan. Saksaa en puhunut sanaakaan lähtiessäni, mutta nyt kielitaitoni on kasvanut niin paljon, että osaan tervehtiä, kiittää ja sanoa heipat ruokakaupassa sekä tilata ruokaa ja ison kokiksen ravintolassa.
Helppoa ei ollut koko ajan: Itse asun vielä kotona ja tämä oli ensimmäinen kerta koskaan kun asuin yksin. Ja Saksan maaseudulla todella olin yksin. Toki meillä oli erittäin tiivis työporukka, jonka kanssa vietin unohtumattomia iltoja, mutta vaikeinta kesässä oli se, että kaverit ja tietysti Assi olivat 1500 kilometrin päässä, eikä niitä noin vain nähnytkään. Onneksi nettiyhteydet olivat välillä erittäinkin hyvät, ja sain kyllä pidettyä yhteyttä kavereihin Suomessa. Assistakin sain lähes päivittäin kuvia, videoita ja muita kuulumisia.
Meillä oli tosiaan työporukan kesken ihan mahtavia illanviettoja, ekassa kuvassa olen pyöräilemässä pomojen luota pois kohti aamutallia, joka suoritettiin keskimmäisen kuvan esittämään aikaan (ilman yöunia välissä totta kai). Vastapainoksi välillä pääsimme lähtemään kotiin ajoissa, kuten viimeisessä kuvassa.
Keskustan hevostarvikeliike//Valitettavasti matkalaukussa ei ollut tilaa yhdelle kissanpennulle//Viimeisen viikon maanantai, tässä kohtaa lähtö tuntui vielä niin epätodellisen kaukaiselta asialta//Läksiäiskakkua työporukalle
Kannattiko? Todellakin! Vaikka välillä saattoi olla sellainen olo, ettei osaa tai pysty, selvisin kaikesta kunnialla ja lähdön hetkellä olisin mielelläni jäänyt vielä muutamaksi viikoksi. Työkaverini sanoin: "Tämä sijoittuu varmaan aika ylös elömön TOP -kokemuksissa." Sain kehittyä ratsastajana, opin tekemään tallia ja sain nähdä ratsastusmaailmaa lajin huipulla. Mikään raha ei olisi voinut minulle näitä kokemuksia ostaa ja hetkeäkään en lähtöäni kadu, vaikka moni 17-vuotias olisi ehkä viettänyt kesänsä jollakin toisella tavalla. Minun onnekseni pomoni toivottivat minut tervetulleeksi takaisin ensikesänä, ehkä silloin Assin kanssa?
Nyt arki rullaa Suomessa hyvin, ensimmäinen viikko on tosin ollut hiemankin hämmentävä. Kavereille toki suomen puhuminen sujuu ihan normaalisti, mutta etenkin kaupoissa meinaan aina tervehtiä saksaksi! Tämän postauksen julkaisu venyi, sillä ymmärrettävästi halusin keskittyä alkuun kavereihin ja Assiin. Assi onkin ollut ihan mieletön ratsastaa ja ulkokauden puolella pitäisi vielä startata joissakin kisoissa.
Valmiina lähdössä takaisin Suomeen
Bremenin juna-asemalla ja lnetokentällä juuri nousemassa koneeseen//Tampereella//Hakemassa meidän koiraa päivähoidosta, jonka jälkeen kotiin!
Jäikö kysyttävää? Vastaan mielelläni kyselyihin kommenttiboksissa. Mikäli olet kiinnostunut harjoittelusta ulkomailla, voin vastata tarkemmin työpaikkaani koskeviin kysymyksiin harkinnanvaraisesti nimellisesti lähetettyihin sähköposteihin. Yhteydenotot siis tänne: koskelokatariina@gmail.com.
Tämä on ajastettu postaus ja tällä hetkellä istun itse Riikan lentokentällä odottelemassa jatkolentoa Saksaan. Paluulippua ei ole ostettu, mutta takaisin tulen kuitenkin hieman koulujen alun jälkeen.
Mitä ihmettä? Mitä teen lähes kaksi kuukautta Saksassa, entä miten Assin käy? Lähdin tosiaan loppukesäksi Saksaan tallitöihin. Koska olen poissa niin vähän aikaa, ei olisi ollut mitään järkeä ottaa Assia mukaan. Se on heinäkuun ja elokuun ylläpidossa sen vuokraajalla ja se pääsee parhaillaan lähes jokapäiväiseen valmennukseen. Vuokraaja saattaa myös kilpailla sillä, joten Assi on varmasti huippukunnossa kun palaan takaisin Suomeen. Siihen suuntaan minulla on täysi luotto ja oikeastaan ainoa vaatimus oli, että Assilla hypätään kerran viikossa. Toiveena esitin, että hevonen palautetaan minulle ehjänä. Muuttostressiä Assille ei aiheudu, sillä se saa asua nykyisellä kotitallillaan koko ajan.
Assin jättäminen Suomeen muutamaksi viikoksi oli toki vaikea päätös ja se oli ainoa syy, miksi hetken jouduin miettimään lähtöä. Päätin kuitenkin, että minulla on sen kanssa niin paljon aikaa vielä yhdessä (toivottavasti) että noin seitsemän viikkoa poissa tekee molemmille vain hyvää.
Otin koneen matkalle toki mukaan, joten joitain postauksia saattaa olla luvassa. Kovin yksityiskohtaisesti en viitsi työstäni kertoa (esimerkiksi työnantajaa), mutta yleisesti saatan jotain hommista kirjoitella. Blogin Instagram-tiliä pyrin herättelemään henkiin ja postaamaan sinne materiaalia vähän useammin. Lisäksi minulla on pari erikoispostausideaa joita olen jo hieman aloitellut, joten aivan kuollut blogi ei toivottavasti ole.
Vapaa-ajan määrästä en ole yhtään varma, ja muutamat vapaatunnit kuluvat varmasti melko tehokkaasti opiskellessa yhteiskuntaopin ja englannin ylppäreihin. Abivuosi alkaakin mukavasti työnteon merkeissä ja koulun aloitan näillä näkymin viikkoa muita myöhemmin. Ensimmäinen viikko tosin on suurimmaksi osaksi kurssien aloitustunteja jotka koostuvat kurssien sisällön kertomisesta. Abivuonna palkitaan onneksi kahden vuoden uurastus, ja kursseja minulla on erittäin vähän. Muutama kertauskurssi, pari kirjoitettavien aineiden kursseja ja lisäksi kurssikertymää täyttämään joku hassu sosiaalipsykologian ja englannin puhekurssi.
Kun olen selvinnyt reissusta kotiin, ajattelin kirjoittaa pidemmän kokoavan postauksen heppahommista ulkomailla: mistä töitä voi löytää, mitä työni sisälsi ja yleensä omia fiiliksiä kesästä. Kiinnostaisiko tällainen? Entä onko joku lukijoista työskennellyt ulkomailla tai harkinnut lähtevänsä joskus maailmalle?
Kotona minua odottaa toivottavasti entistäkin taitavampi pikkuheppa!
Moikka pitkästä aikaa! Toukokuu oli blogin kannalta ihan hävettävän epäaktiivinen... Viimeiset koulutyöt, epäsopiva satula ja Assin pieni kevätloma aiheuttivat materiaali- ja aikapulan. Viimeiset kouluviikot ovat nyt takana ja iloa toivat ainakin maailman paras vauvahevonen ja psykologian E. Kesäloma on siis alkanut ja ainakin heinäkuun alkuun asti minulla on aikaa enemmän kuin tarpeeksi! Heinäkuussa tosiaan täytyy alkaa valmistautumaan tulevaan abivuoteen ja aloittaa opiskelut syksyn kirjoituksia varten. Töitä minulla ei kesäksi näillä näkymin ole, saatan jossain kohtaa lähteä vähän pidempään reissuun. Toivottavasti luvassa olisi kuitenkin aktiivinen blogikesä!
Itselläni kesäloma alkoi jo hiukan etuajassa. Torstaina en ollut koulussa ollenkaan ja perjantaina kävin vain hakemassa kokeet ja heittämässä vuoden viimeisen esiintymisen, enkä ollut lauantaina koulussa ollenkaan. Todellinen heppakesä alkoi kuitenkin sunnuntaina, kun valvotun yön jälkeen suuntasimme Kemiöön. Olin edellisen hevoseni kanssa siellä jo viimevuonna treenaamaassa ja nyt Assi pääsi sinne ensimmäistä kertaa. Nurmella se on mennyt ennenkin Ypäjän derbykentällä, joten ihan uusi kokemus tämä ei Assille ollut.
Assi matkusti tapojensa mukaan kiltisti, vaikka joutuikin olemaan alkumatkan yksin. Kaverin saatuaan se rentoutui vielä lisää ja matka taittui sujuvasti. Kemiössä veimme hepat sisälle ja aloimme ruuvailemaan nurmihokkeja. Niitä laittaessa Assi onneksi oli rauhallinen, sillä en meinannut alkuun saada reikiä kunnolla auki. Muutaman yrityksen jälkeen olivat kaikki hokit kuitenkin jalassa ja pääsimme laittamaan loputkin varusteet. Itse sain lainaan kannukset, joissa oli pystysuuntaan pyörivät rissat. Assi on esteillä vauhdikas ja vähän kuuma, mutta kuitenkin helposti kuuro jalalle, joten kannus oli kokeilemisen arvoinen juttu.
Kentälle päästyämme taluttelin Assia hetken, jonka jälkeen menin selkään. Assi päätti ottaa ilon irti nurmesta ja yritti mennä makaamaan! Se oli jo polvillaan mutta sain onneksi kiskaistua sen ylös nopeasti... Selästä käsin Assi oli aika pörheän oloinen, mutta ei pahemmin kyttäillyt mitään. Aluksi kävelin ja ravailin ympäri kenttää tehden muutamia ympyröitä ja siirtymiä matkan varrella. Hölkkäilyn jälkeen tulin ympyrälle jossa katsottiin oma istunta kuntoon ja Assi avuille. Työskentelimme laukassa ja ravissa, joissa molemmissa Assi oli ihan okei.
Aloitimme estetyöskentelyn pienellä ristikolla, jonka edessä oli ponnistuspuomi. Aluksi Assi hyppäsi kyllä hyvin, mutta oli ihan tajuttoman villi. Esteen jälkeen sai joka kerta hakea jarruja aika kauan, joten otimme monta hyppyä ravissa ja Assin ollessa rento ja rauhallinen, lähestyimme myös laukassa. Tässä kohtaa heppa malttoi jo mielensä vähän paremmin. Pienen tauon jälkeen ristikko nostettiin pystyksi. Tulimme sitä ensin ravissa ja lopuksi laukassa. Tässä kohtaa istuin jo itse paremmin enkä tuupannut Assia hyppyyn. Seuraavaksi pysty muutettiin okseriksi, joka hypättiin loivaan ylämäkeen. Vasemmalta sain laukassakin hyvät lähestymiset, mutta oikealta oli kaarteen kanssa oli vähän hakemista ja paikka tuli helposti lähelle. Vikalla kerralla onnistui kuitenkin tosi hyvin! Tulimme okseria myös alamäkeen, siinä ei ilmennyt mitään ongelmia.
Seuraavaksi vuorossa oli vesimatto, jota itse vähän jännitin. Tulimme sitä ensin ihan minikokoisena. Assi otti ensin yhden stopin, sillä ratsastin itse tosi huonosti, mutta toisella yrityksellä olin jo päättäväisempi ja yli meni. Tulimme estettä ensin ravissa molemmista suunnista ja sen sujuessa hyvin, siirryimme laukkaan. Välissä estettä nostettiin vähän, mutta kumpikaan ei välittänyt siitä. Yhdistimme alamäkeen hypättävän okserin tehtävään ja tulin sitä ja vesimattoa kahdeksikkona. Jos edelliseltä esteeltä tuli rauhallinen myötälaukka, jatkoin seuraavan esteen laukassa, muuten tulin hypyn ravissa.
Lopuksi tulimme yksittäisenä kiviesteen, jota Assi ei edes vilkaissut. Tulimme sen jälkeen pienen radanpätkän: Ensin vesimatto, josta vasemmalle ja sel jälkeen kivimuuri. Kivimuurilta oikealle ja okseri alamäkeen, josta käännös vasemmalta ja okseri vielä vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä radalla vesimatto oli ok ja laskeutuessa tuli oikea laukka. Myös kivieste sujui hyvin, mutta laskeuduin väärässä laukassa. Okserille Assi taisi tulla vähän pohjaan, toinen kerta oli parempi. Parin käyntiaskeleen jälkeen mentiin radanpätkä vielä kertaalleen uudestaan. Tämä vika roundi oli kokon päivän treeneissä ehdottomasti paras pätkä! Joka kerta tuli oikea laukka ja Assi oli tosi rauhallinen. Molemmissa lähestymisissä okserille se piteni vähän, mutta keräsi etujalkansa ja puomit pysyivät ylhäällä. Lopuksi Assi sai palkaksi viilettää koko kentän ympäri reippaampaa laukkaa ja se oli erityisesti Assin mieleen.
Tallissa ruuvailimme hokit irti ja pesimme Assin, jonka jälkeen lähdimme kotimatkalle. Assi oli taas kiltisti, välissä jätimme kaverihepan pois ja sen jälkeen piti vähän huudella kopissa, mutta mitään ylimäräistä ohjelmaa se ei järjestänyt.
Saa taas olla ylpeä pikkuhepasta kun se suoritti tehtävät jännässä paikassa niin hyvin! Vähän täytyy itseäkin kehua, sillä en antanut jännityksen viedä voittoa ja ratsastin esteiden yli päättäväisesti. Kisakalenteri on tällä hetkellä ihan tyhjä, keskitytään nyt treenaamaan kotona mahdollisimman paljon. Olemme käyneet nyt viikoittain Pinjan luona hyppäämässä. Auttaa paljon ulkokisoja ajatellen, kun kesän saa treenata ulkona maneesin sijaan.
Toivottavasti kaikilla teillä on loistava kesäloma ja saatte tehdä hevosten kanssa niitä juttuja, joita haluattekin!
Kevät saapui vihdoin Turkuun ja tiistaina auringon paistaessa päätin ratsastaa kentällä, joka oli juuri lanattu ja pohja oli ihan super hyvä. Assilla oli alla vapaapäivä ja niinä parina kertana, joina ole ntänä keväänä kentällä mennyt, se on ollut aika pirteä, joten päätin laittaa pitkästä aikaa sille goguen, jotta saisin ratsastettua tehokkaammin. Tällä kertaa tein paljon laukkatyöskentelyä, sillä siihen Assi tarvitsee nyt paljon voimaa ja laukkahan parantuu vain laukkaamalla. Eroa huomaa jo nyt entiseen - Assi on vähitellen saanut massaa ja voimaa, ja hypytkin paranevat huomattavasti. Pikku hiljaa alkaa hepan laatu todella tulla esiin.
Aloitin kävelemällä vapaalla ohjalla ilman gogueta jonkin aikaa, jotta lihakset vertyivät ja Assin ei heti tarvitsisi kulkea paketissa. Rentojen alkukäyntien jälkeen laitoin goguen ensin tosi löysälle ja aloin tunnustelemaan millainen Assi tänään olisi. Tavalliseen tapaansa se oli tyhjä oikealle ohjalle ja raskas vasemmalle. Tämän vuoksi sitä on aika vaikea yleensä ratsastaa vasempaan kierrokseen. Tein paljon isoja taivutuksia jotta saisin Assin ottamaan vähän kiinni oikealta ja keventymään vasemmalta. Ravissa Assi oli alkuun aika freesi, mutta Alkoi kuunnella aika nopeasti. Goguen avulla se rohkaistui ottamaan tuntumaa myös oikealle ohjalle. Alkuravit tein loppuravityylisesti, eli vähän syvempään muotoon löysällä ohjalla.
Ravattuani hetken laitoin goguen vähän tiukemmalle ja otin takin pois, sillä auringonpaisteessa oli oikeasti tosi kuuma. Tämän jälkeen ravailin vielä hetken vähän lyhemmällä ohjalla jonka jälkeen otin vähän laukkaa. Laukassa Assi tuntui aika kivalta, annoin sen vielä mennä vähän pidempänä enkä vaatinut heti lyhyttä muotoa. Laukan jälkeen pienet välikäynnit, jotta Assi tasoittuisi hieman eikä olisi niin menossa, sillä se yleensä vähän lämpenee laukasta.
Välikäyntien jälkeen aloin kokoamaan ohjia ja Assi oli ihan menossa. Tein paljon rauhallista käyntityöskentelyä ja treenasin myös pari kertaa peruutusta, sillä se on Assille aika vaikeaa. Tällä kertaa se kuitenkin pysyi kauniistii ohjan ja pohkeen välissä. Kun Assi oli varmasti rauhoittunut ja kuulolla, aloin tehdä hommia harjoitusravissa. Alkuun Assi koitti vähän juosta alta pois, mutta rauhoittui pian. Tein paljon vastataivutuksia ympyröillä ja suorilla urilla suoristaakseni Assia, koska se on tällä hetkellä todella vino hevonen. Tein myös erilaisia kiemurauria ja niillä Assi tuli tosi hyvin kuulolle. Lopuksi pääsin tekemään myös tosi hyviä ravinlisäyksiä.
Ravin onnistuessa hyvin aloitin päivän varsinaisen tehtävän eli laukkatyöskentelyn. Tein joka toiseen kulmaan ympyrän jota kerta kerralla pienensin ja pienimmillään se oli halkaisijaltaan noin 8 metriä. Suorilla urilla tein vastataivutusta. Volteilla kiinnitin huomiota siihen, ettei Assi missään vaiheessa pääsisi kaatumaan sisälle päin ja suorilla en antanut sen kiihdyttää. Aluksi vastataivutus tuntui aika vaikealta ja ympyrä helposti valui suuremmaksi, mutta pikku hiljaa tehtävä helpottui. Assi alkoi lopuksi jopa kokoamaan itseään ilman, että minä varsinaisesti tein mitään. Fiilis selkään oli ihan mielettömän hyvä! Assia on aika mahdoton väsyttää selästä käsin, mutta lopussa se tiputti helposti raviin, jos jätin jalkaa vähänkin irti. Piti siis itsekin muistaa tehdä töitä.
Laukan jälkeen otin vielä pätkän käyntiä jonka jälkeen hölkkäilin loppuravit. Assillakaan ei ollut enää mikään kiire mihinkään. Sille tuli jopa hiki, mitä ei ihan hirveän usein pääse tapahtumaan, vaikka ihan kunnolla ratsastaisikin. Loppukäynneiksi otin goguen pois ja Assi sai kävellä vapaasti pitkät loppukäynnit ja paljon herkkuja. On ihan mahtavaa huomata, kuinka paljon se on edistynyt kahdeksan kuukauden aikana! Minulle tullessaan se yleensä juoksi ympäri maneesia pää pystyssä. Pitkä matka on kuitenkin vielä edessä ja molemmilla riittää paljon opittavaa. Ehkä me vielä joskus ollaan tosi hyviä!
Postauksen kuvat on ottanut Henni-Leena Helenius, suuri kiitos hänelle!
Lauantaina hypättiin Pinjalla ja sunnuntai aamuna lähdettiin kisoihin hyvillä mielin. Tallilla olimme vähän aikataulusta myöhässä ja trailerin kiinnitys ei sujunut ihan ongelmitta, mutta saatiin Assi nopeasti kuljetusvalmiiksi ja tavarat autoon ja matka kohti Raisiota alkoi. Assi on onneksi tottunut jo matkustamiseen ja se lastautuu ihan super hyvin. Syksyllä lähdimme Turkuun kisoihin ja Assi meni koppiin parin minuutin jälkeen liinojen avulla, mutta nykyään lastaajalla on kiire alta pois kun se melkein juoksee sisään traileriin.
Matka taittui sujuvasti ja olimme melkein kymmenen minuuttia edellä aikataulusta paikalla. Kävin heti maksamassa ja näyttämässä rokotukset, jonka jälkeen lähdin pikku hiljaa radankävelyyn. Rata oli kivan helppo, yksi kaareva linja oli vähän haastavempi mutta laskin siihen seitsemän askelta, eli tilaa oli ihan hyvin. Muutama kohta pohjasta oli vähän löysää lauantaisen sateen jälkeen, mutta ei mitään hälyttävää.
Radankävelyn jälkeen lähtin autolle ja Assia oltiinkin jo purkamassa. Laitettiin varusteet reippaasti päälle ja hyppäsin heti selkään, sillä Assin kanssa verkka-aikaa kannattaa ottaa mahdollisimman paljon, sillä kokemattomana hevosena se jännittää vielä aika paljon etenkin alkuun. Kävellessä kohti verkkaa se olikin aika hereillä, mutta ei onneksi säpsynyt mitään. Pääsin verryttelyyn heti, ja kävelin pitkään lyhyellä ohjalla tehden pysähdyksiä ja taivutuksia. Pikku hiljaa aloin ravailla ja Assi oli ihan ok, vähän turhan reipas. Sain sen ihan ok kuulolle ja otin varovasti laukkaa. Verkka oli tässä kohtaa jo aika ahdas, joten kaikessa sai olla aika tarkka. Assi koitti vähän kiihdytellä mutta pysyi käsissä. Hypyt verkassa olivat ihan tajuttoman hyviä! Pyöreitä, lähtivät oikeasta paikasta ja Assi pysyi rentona niiden jälkeenkin. Hyvällä fiiliksellä siis radalle.
Radan puolella Assi vähän jännittyi ja katsomopäätyyn se piti suostutella, sillä sen hälinä järkytti pientä hevosta aika paljon. Ympyrän kautta kutenkin radalle ja tekemään tasainen suoritus. Assi oli koko radan aika kuuma ja tuntui tosi vauhdikkaalta, vaikka videolta katsottuna se ei edes laukkaa mihinkään. Ykköselle paikka tuli vähän lähelle ja kuuden askeleen linja kakkoselle ja vähän pitkäksi viidelle. Kolmoselle sukelsin vähän, mutta se ja neljä olivat ok. Tiellä neloselle tosin jäin matkustamaan kevyessä istunnassa ja Assin tehdessä pienen liikkeen oikealle, tuli taas muistutus, että siellä selässä pitää oikeasti istua! Vitosella Assi rikkoi raville, mutta en viitsinyt häiritä sitä laukannostolla ja istuin vain rauhassa paikallaan. Assi koitti ihan vähän liirata vasemmalle mutta hyppäsi ihan hyvin. Kutoselta seiskalle linjan mittasin tosiaan olevan normaalit seitsemän askelta, mutta Assi oli tässä kohtaa jo sen verran reippaassa askeleessa enkä tehnyt kovin jyrkkää kaarretta, joten väli sujui oikein hyvin viidellä... Kasia kohti taas rikko raville, mutta se puhtaasti ja nolla tuli!
Assi sai kävellä maasta käsin luokkien välillä ja itse katsoin muutaman ratsukon. Palkintojenjakoon Assi ei tällä kertaa päässyt, sillä se suoritettiin jalan. Punavalkoinen rusetti tuli kuitenkin kotiin. Kasikympissä lähdin ekana ja verkkailin vain hetken. Assi oli hyvin kuulolla ja hyppäsin vain pari hyppyä. Viimeisen okserin yli se suorastaan lensi, niin hyvältä hyppy tuntui!
Assi kyttäsi taas vähän katsomopäätyä ja oli kuuman oloinen, mutta lähdin ihan luottavaisin mielin radalle. Ykköselle Assi rikkoi taas raviin, mutta linja sujui helposti viidellä kakkoselle. Kolmonen tuli vähän pohjaan ja Assi laskeutui vastalaukassa. Ravikiihtydyksen jälkeen sain oikean laukan ja neloselle tultiin aika kovaa. Pääsin kuitenkin vaikuttamaan kaarteessa ja siihen asti vitoselle meni kaikki hyvin. Mutta sitten... Miksi en osannut ratsastaa? Tunsin Assin liiraavan vasemmalle mutta en tehnyt mitään vaan päätin hypätä viisi askelta ennen hevosta ja Assi veti vasemmalta ohi ja tipuin. Radan jälkeen ärsytti niin paljon! Ei huvittanut jäädä katsomaan luokkaa loppuun, joten pakkasimme hepan koppiin ja lähdimme kotimatkalle.
Pystyin katsomaan videon radasta vasta seuraavana päivänä. Assikin onneksi korvasi ärsytyksen olemalla maanantaina ihan tajuttoman hyvä. Lauantaina mennään taas Pinjalle hyppäämään ja pääsen korjaamaan sunnuntain virheet. Seuraavat kisat kalenterissa ovat Paimiossa 13.5. Toivottavasti muistasin siellä, että sen hevosen kuuluu hypätä, ei minun.
Sama ajatus kuin Artukaisten maljakentällä, vauhti ei haittaa ja pitää istua viimeiseen asti - heti onnistuu!
Torstain valmennuksessa keskityttiin paljon radan ratsastamiseen ja tulimme vain muutamia yksittäisiä esteitä verkkana. Tehtävät olivat aika simppeleitä, vain yksi kaareva linja ja vaikeampi kaarre esteelle. Itseäni vähän jännitti sokeripalat parin esteen alla, mutta päätin, että en anna niiden häiritä ratsastustani.
Assi oli verkassa ihan okei. Tein paljon siirtymiä askellajista toiseen ja myös niiden sisällä, jotta saisin Assin kuuntelemaan pidätettä ja pohjetta. Hypyt aloitettiin pienellä okserilla lävistäjältä. Assi lähestyi sitä melko rauhallisesti, jäi jopa vähän pohkeen taakse. Paikat osuivat hyvin, mutta lähdin lähes joka kerta hyppyyn ihan sekunnin sadasosan ennen Assia, jolloin en päässyt vaihtamaan laukkaa. Vikalla yrityksellä sekin onnistui, kun istuin ihan oikeasti loppuun saakka. Vaihdoimme tehtävää vähän ja tulimme okserin toisesta suunnasta, jonka jälkeen pitkällä sivulla neljän askeleen linjan. Linjan vikan esteen alle oli laitettu sokeripalat, ja jännäsin niitä itse vähän, joka siirtyi ehkä Assiinkin. Päädyssä ennen ekaa estettä oli pelottavia ihmisiä ja Assin tehdessä pienen väistöliikkeen irtosi jalkani hetkeksi juuri ennen estettä ja Assi livahti vasemmalta ohi. Uusi yritys ja linjan molemmat esteet hienosti yli. Okserille tulin vähän pohjaan kun ratsastin välin vähän turhankin voimakkaasti.
Lyhyiden harjoitusten jälkeen siirryimme tekemään ratoja. Nämä radat näkyvät myös videoilla. Ensimmäinen rata alkoi okserilla pitkällä tiellä, josta jatkettiin pitkälle sivulle. Okseri tuli hyvin, laukka vaihtui myös. Pitkän sivun ekalle esteelle jouduin vähän lisäämään jalkaa ja toiselle Assi yritti kiemurrella mutta meni kiltisti yli. Seuraavaksi jatkettiin sarjalle. Assi tuli lähestyessä vähän vahvaksi ja sarjan A-osaa se vilkaisee tyylillä "onko noin pieni asia edes este". B-osalle tuli turhan iso hyppy ja esteen jälkeen Assi pääsi vähän juoksemaan ja tein ympyrän saadakseni hyvän lähestymisen. Jouduin tekemään vielä toisenkin, sillä suoristaessani jalka jäi irti ja Assi rikkoi raville. Pitkän sivun okserille Assi tuli vähän pohjaan, mutta selvitti linjan hyvin. Linjan jälkeen tuli iso ympyrä ja siitä okserille tiukempi tie, joka sujui hyvin. Okserin jälkeen tuli vielä kaareva linja, johon tultiin vähän vauhdilla ja väli jäi hieman pitkäksi. Huomatkaa muuten Assin etujalat vikan esteen jälkeen, se vaihtoi etupäällä! (Assi ei tosiaan osaa vaihtaa laukkaa.)
Toisella radalla Assi oli vähän väsynyt jo. Ykkösenä tultiin sininen okseri pitkällä tiellä. Siihen jouduin taas lisäämään jalkaa ja hyppy tuli vähän lähelle ja vinoon. Sarjalle jäätiin kauas mutta pääsin tällä kertaa jatkamaan suoraan seuraavalle esteelle. Hyppy jäi okserille vähän kauas. Linjalle tultaessa jäin roikkumaan sisäohjeen ja tiestä olisi tullut tosi huono, joten päädyin tekemään ympyrän. Linjan eka este ok, Assi pidentyi aika paljon ja tultiin okserille pohjaan. Sarjalle tultiin myös aika pitkänä. Olisin voinut tehdä ympyrän, mutta jatkoin suoraan ja Assi tuli aika vahvaksi sarjan jälkeen. Ympyrältä vielä viimeiselle linjalle. Kaarre oli tosi vaikea, sillä juuri siinä kohdassa, mistä olisi pitänyt kääntää oli aika pehmeä kohta joka söi energiaa. Siksi pystylle pohjaan ja myös okseri tuli liian lähelle. Uusimme vikan linjan vielä lopuksi, ja se meni paremmin.
Tänään treenataan Pinjan silmän alla sileällä ja lauantaina hypätään. Estetreeni päästään toivottavasti tekemään Pinjan luo ulkokentälle. Sunnuntaina jatketaan kisojen merkeissä, lähdetään Raisioon hyppäämään pari pikkuluokkaa.
Anteeksi postauksen kuvattomuus! Aion ostaa pari kuvaa itselleni, mutta niiden odottaminen olisi lykännyt postauksen julkaisua liikaa. Kuvien sijaan saatte videot radoista.
Jos viimeviikolla oli Rusko Dressage Weekend niin tällä viikolla oli todellinen Rusko-Vahto-Turku Jumping Week. Keskiviikkona käytiin Pinjan tallilla sileäntunnilla ja mentiin myös muutamaa puomia ja kavalettia. Laitettiin Assille gogue-apuohja ja se toimi sen kanssa tosi hyvin. Pinja suositteli sen hommaamista myös kotikäyttöön, jotta voisin ratsastaa Assin sillä läpi aina välillä. Sen avulla sain hyvän ajatuksen oikeasta tuntumasta ja istunnasta. Torstaina jatkettiin estevalmennuksen merkeissä, ja tehtävät sujuivat tosi hyvin. Perjantaina otettiin vielä pieniä hyppyjä tallinpitäjän silmän alla, jotta Assi olisi vähän väsynyt sunnuntaina. Lauantaina vuorossa oli enää lyhyt sileäntreeni itsenäisesti. Sunnuntaina päästiin vihdoin avaamaan kisakausi esteiden osalta. Tällä kertaa hyppäsimme vain ihan pienet luokat, 60cm & 70cm. Nämä korkeudet olisivat tosi helppoja jännityksen iskiessä ja vaikka Assi päättäisi mennä kuinka kovaa, selviäisi se silti noin pienistä esteistä.
Sunnuntaiaamu starttasi kaverin yllätyssynttäreiden jäljiltä ja kissan herättämänä neljän tunnin yöunien jälkeen. Onneksi pari tuntia sain vielä maata sängyssä ennen aamuseitsemän herätystä. Kahvin voimalla olin tallissa vähän ennen kahdeksaa ja kannoin edellisenä päivänä pakkaamani tavarat autoon. Assi sai syödä aamuheiniään samalla kun laitoin sitä kuljetusvalmiiksi. Päästiin lastaamaan aikataulussa ja Assi käveli koppiin kiltisti. Matka sujui hyvin, vaikka olimme äitini kanssa kahdestaan matkassa ja äiti ei ole koskaan ennen edes vetänyt koppia.
Artukaisissa mukaan liittyi tallinpitäjä valmentajan roolissa. Kävimme rauhassa maksamassa lähdöt ja pian pääsimme myös kävelemään rataa. Kisat tosiaan hypättiin maljakentällä, jossa todella on tilaa ratsastaa. Rata oli simppeli, paljon pitkiä teitä ja helppoja linjoja. Kävelin radan ensin valmentajan kanssa ja lopuksi vielä yksin. Ekalla kerralla katsoimme välit kuntoon ja mietimme jokaisen tien läpi. Itsenäisesti kävellessä suunnittelemani tiet huolellisesti jotta näkisin, mistä minun kannattaisi mennä missäkin kohdassa. Kenttä oli muuten ihan superkunnossa, josta iso plussa!
Kävelyn jälkeen purimme Assin ja hetken taluttelun jälkeen laitoimme sille varusteet niskaan ja hyppäsin itse kyytiin. Kävelin pihalla noin 15min ja Assi alkoi rauhoittua pikku hiljaa. Joku heppa tosin päätti pistää shown pystyyn pitämällä kamalaa meteliä kopissa ja Assi sekä minä hermostuttiin tästä aika paljon. Päätin poistua vähän sivummalle ja lähdin verkkakentälle kävelemään. Aluksi Assi vähän jännitti kentän ohi ajavia autoja ja muuta hälinää, mutta rentoutui pikku hiljaa. Ravailin molempiin suuntiin tehden paljon ympyröitä ja temponmuutoksia. Assi kuunteli ihan ok, oli vähän kiireinen. Hyppäsin ravissa pari kertaa pienen ristikon ja Assi oli siinä oikein kiva. Laukkailin vähän ja tulin sitten pystyjä ja oksereita. Alkuun Assi selkeästi oli aika jännittynyt, sillä se oli tosi hidas eikä erityisemmin imenyt esteille. Pikkuhiljaa virtaa alkoi kuitenkin löytyä. Yhdelle esteelle ratsastin ihan säälittävän stopin, sillä siinä oli ihan hohtavanvalkoisia raitoja joita Assi katseli ja jätin jalan ihan muualle kuin kiinni.
Verkkahyppyjen jälkeen kävelin vielä hetken ja sitten pääsinkin odottamaan omaa vuoroani. Edellisen ratsukon ollessa radalla näytin Assille rauhassa pari estettä. Oman vuoromme koittaessa vihellys, tervehdys ja matkaan. Assi vähän katseli katsomosivua, mutta nosti laukan sen päässä. Tein yhden ympyrän ja suuntasin sitten ensimmäiselle esteelle. Sain siihen hyvän linjan ja askeleen, mutta Assi tuli vastalaukassa alas ja juoksi vähän alta pois. Koska kaarteet olivat niin isoja, en turhaan viitsinyt nyppiä laukkaa pois ja nostaa uutta, joten ratsastin kakkoselle vastalaukassa. Sille Assi jäi vähän pohkeen taakse ja paikka tuli pohjaan. Kolmoselta neloselle oli reilun kuuden askeleen linja, mutta kolmosesteen päällä totesin että tästä taitaa tulla viisi - ja niin siitä tulikin. Neloselta oli 90 asteen kulma vitoselle. Jäin ehkä vähän sisäohjaan kiinni mutta este sujui hyvin. Tie kutoselle onnistui myös kivasti. Seiskalle tunsin selkään ihan pienen rikon tahdissa, ulospäin ei kuitenkaan huomaa mitään. Jalat vain kiinni ja yli, josta lievästi kaareva kuuden linja viidellä kasille. Ja taas oli yksi puhdas rata takana!
Radan jälkeen Assi sai paljon kehuja ja nameja. Itse hyppäsin alas ja Assia taluteltiin luokkien väli. 70cm alkaessa hyppäsin takaisin selkään ja menin verkkaan kävelemään. Verkassa menimme paljon käyntiä, herättelin vähän ravilla ja laukalla ja otin lopuksi pari hyppyä. Assi oli taas kivan tuntuinen eikä ainakaan vielä kamalan väsynyt. Niimpä lähdin taas luottavaisin mielin radalle.
Ykköselle sain taas hyvän lähestymisen ja pääsin jatkamaan myötälaukassa. Rytmi kakkoselle säilyi ja hyppy oli kiva. Kolmoselle tultaessa Assi päätti hidastelun olevan ohi ja kolmonen tuli aika lähelle. Sujuvasti viidellä neloselle, jota Assi vähän hipaisi. Puomi pysyi kuitenkin ylhäällä ja jatkettiin aika vauhtia vitoselle. Vitoselta Vastalaukassa alas ja suoralla kutoselle sain vauhtia vähän rauhallisemmaksi. Kaarre seiskalle tultiin myös vastalaukassa ja vikalla linjalla mentiin jo ihan oikeasti reippaasti :D Itse istuin kunnolla satulaan, nostin kädet ylös ja luotin siihen, että Assi hyppää. Seiska oli hyvä, linjalla jäin vähän sisäohjaan ja kasilla ajauduin oikeaan reunaan. Sen jälkeen paljon taputuksia Assin viilettäessä onnellisena menemään nollaradan jälkeen. Ratahenkilökuntakin nauroi Assin innostukselle, enkä itsekään voinut olla hymyilemättä. Mulla on vaan maailman paras hevonen!
Radan jälkeen kävin vielä hetken ravailemassa (tässä kohtaa Assi oli sitä mieltä että nyt se hyppääminen vasta alkoi) ja sen jälkeen vielä kävelin vielä loppukäynnit ja otettiin parit ruusukekuvat. Varusteet pois ja päästiin ihanan aikaisin kotimatkalle, jo puoli kahdeltatoista. Assi lastautui taas mallikkaasti ja matkusti protestoimatta. Tallilla se pääsi vihdoin tarhaan jaloittelemaan ja syömään.
(Este)kisakauden avaus ei olisi voinut sujua paljon paremmin. Vaikka Assi meni välillä vähän turhan kovaa, uskalsin se nantaa mennä ja minun tetäväkseni jäi ohjata, istua satulaan ja pitää Assi edestä ylhäällä. Viisas tamma hoiti loput. En tehnyt yleisimpiä virheitäni ja vauhti ei hirvittänyt. Assikin sai paljon kehuja käytöksestään kisapaikalla, moni ei ole noin kiltti ja fiksu aikuisenakaan. Tästä jatketaan treenejä innolla, 23.4. suunnataan toivottavasti Raision kisoihin.
